torstai 14. elokuuta 2014

Jonkun uuden alku?

Hiljaa, hiljaa hiipii. 
Aamuun kulta siipi.
Odottaa hetkeä "oikeaa"
Miten se muka muista poikkeaa? 
Sydän lyö, lyö, lyö
Tuleeko vielä seuraava yö.
Keho on loppu vaikka mieli jaksaisi.
Surra ei saa vaikka se mitä maksaisi.
Niin loppui syke elämän
On aika huoletta levätä.
Pilven reunalta rakkaita seurata
kanssa muiden enkelten.

Rakas mummo nukkui pois viime viikolla ja sydämeen jäi niin tyhjä aukko , että sitä ei varmaan mikään enään koskaan täytä. Viikkoon on mahtunut iloa ja surua, kyyneleitä ja nenäliinoja. Suru on suuri ja vielä sitä ei kokonaisuudessaan edes ole käsitellyt. Siihen menee varmasti viikkoja kuukausia tai vuosia? En osaa sanoa. En oikeastaan muutamaan päivään osannut sanoa oikein mitään, pohdin vaan miten muut pärjää ja suljin suruni pois, niimpä päätin viettää viikon perheen kanssa ja hain surulomaa joka on tehnyt kyllä oikein hyvää! Välillä tulee hetkiä, muistoja mummosta (: Ne on hyviä juttuja, mutta niistä tulee silti ilon ja surun kyyneleitä. Ei ole enää mummoa, Nellillä ei ole enää suurmummoa. Tai on mummo on pilvenreunalla meitä seuraamassa enkelinä, uskon siihen (: Vielä tulee paljon hetkiä, joista täytyy vaa selvitä..vaikka ikävä on kuinka suuri <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti