perjantai 23. toukokuuta 2014

Say hippoo!

Hippokisat tulee! Nellihän menee sinne tottakai osallistumaa! Juoksemaa? 

Noista sanoista läksi se keskustelu, vitsailu että meiän neiti vajaa 9 kk lähtee jo hippokisoihin.
Ei siinä kyllähän Nelli palloa heittää kun sille päälle sattuu mutta että ihmispaljoudessa, jossa pitäis toimia aikas ripeään tahtiin ?

Noniin me kuiteskin pakattiin kimpsut ja kampsut lämpimänä torstai iltana kasaan ja lähettiin kuin lähettiinki kohti urheilukenttää numero lapun "101" kanssa.


Puhuttiin mennessä että kaikkinee kilpailijoineen ja kun oli juoksut ja pallonheitot, tottakai tuloslaskennat ja palkintojen jaot että kisoissa menisi vähintään kaksi tuntia ja oltiin tosiaakin varustauduttu niin!  Oli eväät ja paksumpaa vaatetta, lelua ja juomista.


Kuitenkin kun pallonheitto alkoi oli melkeen heti Nellin vuoro! Hyvä etten myöhästynyt siitä kun jäin suustani kiinni ja olin vähän matkan päässä puhumasssa kun pappa ja mummo piti seuraa neitille. Kerkesin kuitenkin kuvaamaan ja kattomaan hienot heitot! Meiän pikku Nelli <3




Heiton jälkeen nautittiin vaan lämmöstä ja siitä että vietettiin aikaa yhdessä. Nelliä kiinnosti muut pienet lapset ja nauroi kaikille jutuille.


Kuunneltiin myös palkintojen jako ja Nelli sai hienon hipon palkinnoksi mikä oli tosi mieleinen. 


Kaiken kaikkiaan kisat oli ohi tunnissa ja sitten pakattiinkin yhtä kokemusta rikkaampana kamat autoon ja lähettiin iltapalalle ja nukkumaan. ja kyllä uni maittoikin! (:

tiistai 20. toukokuuta 2014

Ajatusten vanki

Onko sulla ollut koskaan hetkiä, kun tiedät mokanneesi? 
Hetkiä jolloin sua on sattunut? Tai hetkiä jotka vaan haluisit pyyhkiä pois? 

Mulla niitä on. Ne on pieniä, pieniä muistoja mitkä kalvaa mieltä. Mitä ei ois pitäny sanoa, mitä ois pitäny tehä toisin tai mitä jätti tekemättä. 

Niihin ei voi enää palata, niitä ei voi enää korjata, niitten kaa on vaa opittava elämään. Mut miten? 
Se kalvaa mun mieltä. Oonko mä ajatusteni vanki? Annanko mä vanhojen asioiden pilata nykyisen ajan. Tulevaisuuden? 

Ei en oo masentunut, oon vaan jonkun sortin takertuja. Sinisilmänen hölmö. 
Aina kun harmittaa, meen asioissa tosi pitkälle takaste menneisyytee. Alan miettimään kaikkea mennyttä ja menetettyä. Tulevaa ja tulevaisuutta. Tietty niitä hyviä asioita, mutta on siellä paljon surkeetaki. 

Tuntuu vaan tällä hetkelle että kaikki alkaa vaan kasaantua niskaan. Nellillä ei oo hoitopaikkaa, mun pitäs lähtä töihin..ahistaa. Kaikki stressi alkaa aina keväällä. Syksyn pimeet on jees villasukkinee. Mut kevät.. sillon on ollu tapana sattua kaikenlaista.
Katotaa mitä tää tuo nyt sit tullessaa js miten tästä selvitään (: 

" Elämä on varjoa ja valoa
Joskus se kyyneliin tiristää
Silloin kun itkun kaulukset
kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä"

Näihin sanoihin ja synkistelyihin! PISTE. (:

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Äiteenpäivä

Viime äitienpäivä meni kirjaimellisesti "kaikki yhdes koos"-meiningillä, mutta nyt kun oikeesti on aihetta juhlaan täytyy tottakai olla aina joku pielessä! 

Ajattelin ekaa äitienpäivää ihan toisenlaiseks. Hyvää ruokaa, seuraa ja herkkuja. Ehkä joku pien lahja? (; Piti lähtä syömäänkin, kun oli varattuna pöytä.. mutta sitten edellisiltana alkoi mahaa koskemaan ja äitienpäivä aamuna oksetti ja oli huono olo! Niin mun tuuria.



No eihän siinä muu auttanut kun pukea neiti isin mukaan nätiksi ja ne sitten lähti syömään. Ite kipristelin sohvalla kattoen vampyyrien päiväkirjaa, mitkä tilasin tossa taannoin. Tulipahan niillekkin käyttöä!

En kuiteskaan J:n mielestä menettänyt mitään kun ruoka ei ollu kovin hyvää eikä sitä ollu ollu riittävästi, nii se ehkä vähän piristi mieltä. Illasta vielä ajattelin koittaa onneani ja käytiin nopsaa viemässä mummolle kortti ja lahja, ettei se ihmetellyt että miks ei me nyt taas tultu ja liipalaapa. 

Maanantai illasta herkuteltiin letuilla, kun sunnuntaina ei oikein maistunut ja kyllä ne vaan oli hyviä pitkästä aikaa! (: 

Että semmonen äitienpäivä. Mites muitten? (:

Vauvasta hauvaan

Kevättä rinnassa pampam!

 Joko kaikilla on vauva tai hauva kuume (: Onneks ite olen säästynyt aika hyvin näiltä kuumeilta vaikka kyllä aikaslailla mua koetellaan! Sukuun on tullu nyt hauvavauvaa enemmän kuin laki sallii ja niitähän on tottakai pitäny käyä söpistelemässä jo useaankin otteeeseen. Mummolaan syntyi kolme ajokoiranpentua ja nehän ne vasta höpsöjä tapauksia onkin kun käytiin taas yks päivä niitä Nellin kanssa kattomassa iltalenkillä ollessa.


Nelliki sai oikee silitellä ja vähän korvasta nykästä Tiltua, mutta sepäs se osaskin antaa samalla mitalla takasin ja leikkisästi näykkäs. Voi se ilme kun Nelli tuijotti mua kysyvästi että mitä just tapahtu. Myös villasukat ja sormet ois kelvannut vallan mainiosti.


Kun me oltiin näitä söpöläisiä kattomassa niin ne pisti oikein painiks ja muris keskenään, ihan kun pikkulapsi ois alkanu oikeen esittää kun on yleisöä. On ne niin hupsuja että kyllä niitä seurais vaikka pitkin päivää (:


Ollaan käyty myös kattomassa vähän karvasempaa ja ujompaa kaveria J:n enolla. Se on saksanpystykorva ja hulvaton tapaus kanssa. 

Ehkä vielä joskus kun on se punanen tupa ja perunamaa niin
 siellä mahtuu yks karvakorvakin juoksemaan, ken tietää (;

Herää pahvi viimestä viedään!

"Huippua kohta pääsen äippälomalle ja sit mulla on vaan aikaa! Saan nukkua pitkään, nauttia elämästä, ei oo kiire mihinkään. Kerrankin saan kunnon loman, ei töitä, ei huolia. Ja sitä on melkeen vuos! "


Näitä ajatuksiahan se pyöri päässä viimesinä kuukausina töissä. Ei ollu enää kauaa kun pomppaisin virallisesti niin lomalle, kuin vaan osaisin ja loppujen lopukshan työt loppukin aikasemmin kiitos sairasloman, joka johtu murtuneesta kylkiluusta ja raskausdiabeeteksesta. Niin se vaan oli, aurinko paisto ja kaikki töihin paluu asiat tuntu niin kaukasilta, että ei ois tullu mieleenkään murehtia mitään sellassia. Nyt kuitenkin loma lähenee loppuaan.. tarkalleen ottaen jälellä on enään KAKS JA PUOL viikkoa! A.P.U.A! Mun pieni vauva menee hoitoon ja mun pitäs mennä takasin työmaalle :/  Kävin viime perjantaina kirjottamassa työsopimuksen nyt elokuun loppuun asti, mutta uskon ja ennenkaikkeaan toivon että töitä ois pidemmällekkin sitten kun taas on päässyt siihen työn touhuun ja oppinu kaikki muuttuneet asiat. Soitin myös Nellin hoitopaikasta, oisko siitä mitään tietoa niin vastaus oli vaan että tiedot tulee kesäkuun alussa postilootaan. Hieno homma silloin kun pitäs olla vaan jo töissä, mutta ei se mun asiaani kuunnellut, joten nyt jännitetään mitä tässä vielä käy. 

Ajattelin kuitenkin jättää asioiden stressaamisen vasta sinne vikalle loma viikolle. Mitä turhaan pilaamaan kaikkea jäljellä olevaa aikaa murehtimiseen siispä ollaan Nellin kanssa nyt otettu ilo irti ja kokeiltu vähän uusia ja vanhoja juttuja!


Alettiin nimittäin sormiruokailemaan.. kyllä sotkemaan oikein urakalla. Oikeestaa Nelli oli jo 4 kk iästä lähtien innokas syömään ite lusikalla ja sillonhan me syötiinkin. Nyt kuiteskin ehkä se sotkeminen ja mielenkiinto sitä ruokaa kohtaan on enemmän se juttu kuin se että sitä vaan mätettäisiin suuhun. Pinsetti ote kyllä on jo hoksattu ja lusikkaa pidetään kädessä. Ainut ongelma on ehkä se että lusikka kääntyy just ennen suuta nurinkurin ja että litsläts leikki on tosi mukavaa oli se sitten suihkussa tai ruokaillessa. Kaikkien näitten ruokailukertojen jälkeen oon viisastunu ja tilasin sellasia kokovartalo essuja, mikskä niitä ikinä kutsutaakaan. Toinen vaihtoehto on tietty olla vaippasilteen, mutta niiden reissujen jälkeen lähdetään aina suihkuun, joten ajattelin esuun helpottavan elämää jos vaikka täytyy sitten lähteä ruokailun jälkeen jonnekkin niin helpompi pestä essu kun koko akka (:


Ollaan myös pyritty taas käymään pihalla jookaapäivä koska yhdessä vaiheessa laiskuus ja säät oli todellaki meitä vastaan, niin kuin myös tänään koska sataa joko vettä tai räntää tai jotain mummoja aina taivaalta niin ollaan päätetty että ne ei meitä haittaa! Sade kuteet niskaan ja matkaan vaan (:




Kerettiin myös lauantaina avaamaan meiän torikahvilakaus! Ja kyllä se vaa maistuu aina yhtä hyvälle, oikein tehty munkki ja trippi, nams!


 Sisätiloissa meillä on menossa operaatio kevätsiivous. Ja ehkä se kaaos pikkuhiljaa alkaa liputtamaan sitä valkoista lippua ja luovuttaa (:  Nellillä on nyt hyvä kun löysin sille tuollasen oman härvellin millä se pääsee kulkemaan niin eilenkin siivottiin moonta tuntia ja Nelli se vaan seuras ja katteli mun perässä (: Tää härveli lähtee yleensä myös mukaan mummolaan ja muihin kyläily paikkoihin, niin pääsee Nellikin kunnolla kattelee missäs sitä ollaan eikä tule hetkessä tylsää (;







keskiviikko 7. toukokuuta 2014

A piece of cake?

Mummo haluaa mummolaan rattaat. Siis piece of cake! Bongaan rattaat, ostan ne, ne tulee postissa ja näin meillä on perheessä taas yhdet nelipyöräiset lissää (:

Vai meniköhän se ihan kuiteskaan niin? Alotin tän operaation varmaan valehtelematta helmikuussa. Kattelin läpi huuto.nettiä ja toria, tietty selailin myös kaikki fb kirppikset yms, mut niiltä ei oikee löytyny. Tai joo oli yhet! Näytti kivalta ja näin, olin sopimassa tapaamista että kattoisin rattaat kunnes yksityisviestillä tulikin jo toiselta jo rattaita kattoneelta, että olivat homeiset ja hajalla. Miten ihmiset viittii myyä sellasia? Ihan vaan että " juu hyvät rattaat tästä halvalla!" Tai sama kun olen nyt törmännyt ihmisiin facebookissa, jotka keräävät lahjoituksia koska ovat "köyhiä", sitten selviääkin hetken kuluttua, että samainen tyyppi on myymässä niitä jo eteenpäin sievoisella summalla. Sen oma asiahan se on, mutta viitsii tehdä sen vielä samassa ryhmässä. En tajua.

No joka tapauksessa, sitten luovuin niistä heti! Meille ei tuu mitään homeisia... torista bongasin halvalla oikein kivan näköset rattaat, jotka oli kyllä hyvinkäällä, mutta myyjä lupas että postitus onnistuu. Sovittiin jo että maksan ne sillon ja sillon kun olin saanut niistä lisäkuvia yms ja yhtäkkiä se häviää kuin pieru saharaan? Ei enää vastaa sähköposiin, ei puhelimeen.. Liekö ollut huijari?! Onneks en kerenny maksamaan (:

Sitten löytyi toiset ihan unelmat! mitä olin metästäny jo ennen meiän candy pinkkejä. Siniset harvemmin myynnissä olevat scootterit. Rakkautta ensisilmäyksellä! Näistäkin käytiin keskustelua, sain lisäkuvia ja tadaa myyjä hävisi jälleen myynti-ilmoituksensa kanssa! Ei voi olla todellista toinen kerta jo!

En lannistunut, ajattelin että kyllä sieltä vielä löytyy.. toivon mukaan ainaki! Noh löytyihän sieltä sellaiset kivat punaiset jälleen. Mutta sama toistui kerta toisensa jälkeen.. joko ne myytiin nenän edestä vaikka oltiin sovittu kaupat tai myyjä hävisi kuin tuhka tuuleen.

LUOVUTIN! Mä niin luovutin. Ei voi olla totta. Ei kukaan jaksa loputtomiin tollassia urveloita, jotka myy tuotteita ja onko niitä sit oikeesti ollut ees olemassa?! Mulla on niin menny maku käytettynä ostettuihin tavaroihin, kun nyt on ollu liikkeellä kaiken näköstä huijaria. Oon jopa joutunu tekee rikosilmotuksen yhistä kaupoista ja en nyt ihan ois uskonu että sellasia joutuu tekemää rehdin tuntusilla sivustoilla kauppaa käydessä. Mutta näköjään nykyaikaa se semmonen.

Yhtenä päivänä kuiteskin sattumalta osu silmään myynti-ilmotus jossa oli kivan näköset scootterit! Viereisessä kaupungissa ja ihan helposti haettavissa, kun siellä päin kulkee kuiteskin. Hienoa! Mun ratasrallin viimenen etappi, oliko se tässä? (: Kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähettiin kattomaan rattaita. Ne oli vuosimallia 08 mutta hyvässä kunnossa renkaita myöten. Ja mummolarattaat tartteeko niitten ihan tuliterät ollakkaan? Ei niillä niin paljoa kuiteskaan ajella (: Niitä oli käytetty kurakeleillä ja kankaat tottakai oli kuraset. Olin kuullut että kankaat voi kuiteskin pestä, miksi ei ? Niin en nähnyt siinä mitään ongelmaa vaan ostin ne meille! jipii! Löysin ne, mä löysi NE! (: