sunnuntai 17. elokuuta 2014

Asiakaspalvelu kunniaan

Oli ihan pakko tulla tännekkin hehkuttamaan, mitä meille on käynyt! Toisille asia ei ehkä olisi näin suuri, mutta itse ensikertalaisena olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen ja hämmästynyt millaista asiakaspalvelua me saatiinkaan! (:

Me ostettiin siis neitille jouluna 2013 TrippTrapp ja siihen se pöytä playtray.
Se on hirveen kätsy kun siinä on korkeet laijat ja vedet ja ruuat pysyy siellä niinkon oon varmaan jo monesti kertonukkin vanhoissa postauksissa No me käytettiin sitä kokoaika ja sormiruokailut suju siinä tosi näppärästi kunnes vuoden alussa kun Nelli oli siinä syömässä se napsahti POIKKI... ja se pöytä tumahti Nellin jaloille. Yritettiin sitä liimata mutta suotta, se oli sellasta muovia että eihän se miteskään kestänyt. Sit luovutettiin! Meillä on lasipöydät niin ihan hyvin ruokailut sujui siinäkin eikä tarttennu peljätä milloin se pöytä taas romahtaa. Josta tuli mieleene ttä se kuka sanoo että lasipöydät ei oo hyviä lapsiperheessä, niin haluisin kommentteja kuinka te pyyhitte vähän kuivahtaneet ruuan jämät yms puurot puupöydästä? Musta on vaan hirmu kätevää kastella pöytä ja pyyhkiä reippaasti miettimättä että apua mitä mun pöydän pinnalle nyt tapahtuu? Lähteekö maalit? Lohkeileeko se? 

No kuiteskin asiasta poikkeamatta se on virunut tuolla nurkassa käyttämättömänä piitkään aikaan oottamassa roskiin vientiä tai sitä että joku keksii siihen hirmu hyvän patentin joka KESTÄÄ. Jopa minun iskä sano ostavaa uuden, mutta jäin miettimään onko se hintansa väärti jos sekin hajoaa noin? SItten ollaan tuhlattu jo n. 120 e vaan PÖYTÄÄN.

Mutta törmäsinkin eilen sattumalta eräässä Facebookin ryhmässä keskusteluun jossa naishenkilö esitteli ja kehui kyseistä pöytää. Päätin mielenkiinnosta kysyä, että onko kaikki samaa materiaalia. Näitähän saa siis punaisena, mustana ja valkoisena sekä läpinäkyvänä joka oli tää meidän versio. Keskustelussa selvisi että kaikki on samaa materiaalia ja käy myös vanhempaan tuoliin, joskin siitä oli montaa mieltä kuinka se siihen istuu. Minä en sen koomin keskusteluun osallistunut kuhan huikkasin lopuksi että kysyin vain koska mietin onko kaikki yhtä kestäviä kuin tämä meidän KATKENNUT, johon tämä mukava henkilö vastasi että kannattaa tehdä tuotteesta reklamaatio. reklamaatio? NO ei ollu tulut mieleenkään!

Minähän otin vinkistä vaarin ja näpytin sähköpostia jossa kerroin kuinka tämä on käynyt ja että se on virunut van tyhjänpanttina tuolla ja kuinka harmillista tämä on. Kerroin myös että tuote on ostettu viimevuoden joulukuussa, jonka jälkeen ajattelin että tää on menetetty peli. Kuka niin vanhoja alkaisi edes korvaamaan mitenkään ja kun sitä ei ole heti reklamoitu. Mutta kas kummaa vastaukseksi sain että tottakai he korvaavat tämän, että kyllä niiden täytyy kestää ja lopussa kysyivät osoitetta ja kertoivat lähettävänsä UUDEN. Mitä ihmettä! Kuinka mukavaa (: Oon niin iloinen että törmäsin tähän keskusteluun sattumalta, ja oon iloinen ymmärtävästä asiakaspalvelusta jajaja suosittelen kyllä PLAYTRAYtä kaikille jotka sitä miettii! Nyt innolla jäädään oottelemaan milloin meidän uus pöytä tulee!

HUIPPUA (:

torstai 14. elokuuta 2014

SANO K-E-S-Ä! - "hhhö?"


Vapaitten kunniaks päätettiin koko konkkaronkka pistää auto lujille ja lähtä kohti mökkitietä! Muuta ajateltavaa ja hyvää ruokaa sekä seuraa. Mikäs sen parempaa (:




Oli kyllä pakko laittaa alkuun meidän kesan ihanuus! Tuo hame on niin vieny miun sydämen! ^^ Ja tietysti sen pitäjä (:


Ja tämä muumi pyyhe hupulla, siitä on tullut suuri lemppari (:


Mutta tosiaan lähdettiin meiän himppusen MATALALLA autolla mökille.. siis sillä ei pääse ees pitäjän tokmannin parkkiin kun kynnys on liikaa helmoille.. niin mökkitie! TErve ja jännitys.. Ei se pohja ihan selvinnahoin selvinny mutta vielä se kuiteskin kulkkee! (:

Mökillä oli myös papan ja mummon ja tietty isin ja kummin (jakaimanserkunliipalaapa) koira Julius! Niistä on tullu Nellin kanssa yllättävän hyvät kamuset.. sitä ei ois alkumetreiltä ehkä uskonu (:


Löytyi myös ANKKA. ja pihamaalla oli niin paöjon seurattavaa että huhhu! 


Tässä meillä on meiän uimakapistus ja vielä hymyilyttää (:


YYH! Märkääsammalta! Haha  tää on joteski ihan lemppari (:


Meiän neiti lähenee 1 veetä ja kyllä se jo kävelee tukiapitkin ja vähän ilmankin. Osaa osottaa mieltää ja uusin juttu on opittu APINAluontoohjelmasta. Siis nenän nyrpistys apina ilme! JEEH.


Vähän itse koitan kyllä ..


Teretulemast! Tästä piti tulla kutsuihin kuva mutta en enää tiedäkkään onko NIIIN kiva sitten kuiteskaan (;


HUPS. uikkarin vaihto ja uimaan..


...eiku?!


Molskispolskis ja niin se tyttökin heittitalviturkin ennen äitiä, eih en ole uinut. KAKS kertaa jänistäny kylläkin :D Ilta oli mukava. Hyvää ruokaa, tyyni ranta ja ajatustenpurkua! Mitä sitä muuta voiskaan toivoa (:



Jonkun uuden alku?

Hiljaa, hiljaa hiipii. 
Aamuun kulta siipi.
Odottaa hetkeä "oikeaa"
Miten se muka muista poikkeaa? 
Sydän lyö, lyö, lyö
Tuleeko vielä seuraava yö.
Keho on loppu vaikka mieli jaksaisi.
Surra ei saa vaikka se mitä maksaisi.
Niin loppui syke elämän
On aika huoletta levätä.
Pilven reunalta rakkaita seurata
kanssa muiden enkelten.

Rakas mummo nukkui pois viime viikolla ja sydämeen jäi niin tyhjä aukko , että sitä ei varmaan mikään enään koskaan täytä. Viikkoon on mahtunut iloa ja surua, kyyneleitä ja nenäliinoja. Suru on suuri ja vielä sitä ei kokonaisuudessaan edes ole käsitellyt. Siihen menee varmasti viikkoja kuukausia tai vuosia? En osaa sanoa. En oikeastaan muutamaan päivään osannut sanoa oikein mitään, pohdin vaan miten muut pärjää ja suljin suruni pois, niimpä päätin viettää viikon perheen kanssa ja hain surulomaa joka on tehnyt kyllä oikein hyvää! Välillä tulee hetkiä, muistoja mummosta (: Ne on hyviä juttuja, mutta niistä tulee silti ilon ja surun kyyneleitä. Ei ole enää mummoa, Nellillä ei ole enää suurmummoa. Tai on mummo on pilvenreunalla meitä seuraamassa enkelinä, uskon siihen (: Vielä tulee paljon hetkiä, joista täytyy vaa selvitä..vaikka ikävä on kuinka suuri <3

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kesän meininkejä!

Kesäkesäkesäkesä on täällä taas! Helteitä pukkaa ja mittarit näyttää 30. I like!

Kaikessa on kuiteskin se nurjapuoli. Töissä ei oo helteillä mukavaa, autossa ei tosiaan oo sitä ilmastointii töissä ja kotonakin on 28 sisällä. Mut ei me valiteta kun kohta tulee taas kylymä talvi. Hyrrr


Mutta mitä meille kuuluu? 


Arki pyörii tällä hetkellä kodin, hoidon ja työn välillä. Aina kun mulla on aamu vuoro Nelli on hoidossa ja kun on iltaa niin Nelli on joko isin kanssa kotona tai viettämässä kesäpäivää mummolassa. Homma toimii vallan mainiosti näin, mikälisikäli ei oteta huomiion että en oo aivan tyytyväinen Neppanan hoitoon. Se tulee aina sieltä vaatteet tosi sotkusena, kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut jos jossain on ruhje tai jotain on hävinnyt ja kaiken huippu meidän RATTAAT. Ne on remontissa eikä ole tietoa millon saadaan takasin. Sieltä oli katkennut jokin poikittainen vakain hoidossa. Niin sekin lysti sitten maksaa meille 70 e! Murr..

Onneksi tähän tulee muutos elokuussa ja sain Neppanan hoitoon perhepäivähoitajalle. Ihanaa saan mielenrauhan ja tiedän että sille ei siellä käy mitään ja se on todella hyvissä käsissä! Käytiin tutustumassa torstaina sinne ja Nelli oli heti kuin kotonaan, se ei ujostele tai vierasta. Huippua! (:


Meillä on myös ollu tässä nimpparijuhlintaa sun muuta mm Nelli 10 kk! (: J sai nimpparilahjaksi kauan odotetun GRILLIN ja nyt me ei muuta syödäkkään kuin grillattua ruokaa ja on se vaan hyvää! Ostin myös vohveliraudan joka oli niiiiiin väärä siirto. Vohveleita tehdään nyt harvase päivä ja eihän siinä tuu muuta kun puotetut kilot takasin , hah .


10kk teemaan tottakai kuului, että Nellistä tuli iso tyttö mitoin 11750g ja 76 cm! Ja silloinhan on myös kaukalo ihan out. Tässä Nelli on hoitoon lähdössä meiän kakkos istuimessa ja omaan autoon me hankittiin Nellin nimppareiksi Cybex Pallas 2-fix suosittelen kaikille ketkä palkki istuinta vaan harkitsee! Niin näppärä ja Nellikin tottui siihen tosi nopsaa! Jo toisella kerralla se oli sinut sen palkin kanssa (:


"Minä itse" on nyt in kun ollaan tultu tähän ikään. Eli ruuat ja juomat täytyy saada syödä itse. Hauskaa tässä on tää sotkeminen :D Äskenkin maidot piti juua sängyssä itse PYÖRIEN ja kokoo eukko oli ihan maidossa (: Hassu.


Kun ei olla töissä tai hoidossa me ollaan vaan nautittu yhessä olosta ja kesästä sekä tietty jädestä (; ! Siksipä täälläkin on ollut hiljaista mutta varmasti pikkuhiljaa alkaa tulla taa useammin ja useammin juttua! 

palaamisiin! Ja toivotan kaikille hyviä kesäpäiviä! (:

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Tuhon oma

"Otin kotivakuutuksen, jos vaikka Nelli jotain joskus hajottaa"



Enhän minä sitä sillon pienenpienestä kääreestä voinu uskoa, että se pieni viaton nyytti vois joskus jotain hajottaakkin.
Tänään se kuiteskin tapahtui ! En laittanut Nelliä vielä viiden aikaa yöunille niiko se ite olis halunnut niin tadaa ! Niin kuin silmä välttää niin jo lentää lautaset ja aterimet.. :/ Nyt ollaan sitte lautasia köyhempiä, mutta "vahinkohan" tuo varmaan oli... varmaan !




Olen kuitenkin onnellinen siitä, että selvittiin melkeen 10kk ennenkuin paikat on alkanut hajoamaan (: Minun onneksi pöydät on lasia niin niihin ei tuu hampaan jälkiä ja vielä ainakaan nelli ei ole keksinyt muuta purra kuin kenkiä ja pöytää.. saas nähdä mitä päivät tuo muuta tullessaan! (:




Nyt luovutan ja vien tytön nukkumaan ja itse rentoudun hetkeks ennen kuin J tulee piristämään iltaani! (:

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Pahan käsi


Onni tuo maailman vaikein asia. Sitä kiertää niinku kasia. Sitä tyhjentää niinku lasia. Ja suurimmaks osaks se on pandoran rasias. Se on siellä, visusti piilos. Se, et oon saanu kokee onnee nii, kiitos. Kyl mä tyydyn jo tähän, mut voisin silti ottaa sitä lisää ees vähän..
-juju-



Kaiken jo läpi käyneitten asioitten jälkeen aattelin, että kesä tulee ja kaikki on oikeesti hyvin. Mulla on rakastava perhe, ihanat läheiset sukulaiset ja ystävät tietty ne kissankaimankoirangekontututkin mutta että oon onnellinen kaikesta siitä ja asiat oli kerrankin pysyä tasapainossa, eikä enempää mitään "paskaryöppyjä" ollu tietoisesti tulossa. 

Toisen onni ei ole itseltä pois. Mutta onko oma onni toisilta pois? 

Antti Railion kappaleessa Kaiken muun saa viedä se kertoo aika koskettavasti ja hyvin sanoin siitä mikä nyt painaa minun harteita ja monen muun läheisen.. 

ne sanat menee näin:



Se tulee eteiseen kun ketään ei näy
 Se hiipii luvatta ja taloksi käy
 Sen ainoo ajatus on tuhota tää
 Se repii perustukset pimeä jää
 En pysty puolestasi hengittämään
 En pysty kipuasi lievittämään
 Mä rukoilen et mulla sanoja ois
 Ja mut sun sijastaisi otettais pois
 Ei tätä kohtaloa paeta voi
 Se tuhoo kaiken minkä rakkaus loi
 Mä tahdon piiloutua ettei se nää
 Mut suru mestari on löytämään
 Ei et vielä mennä saa
 On kesken liikaa
 Kaiken muun saa viedä
 Kaiken muun saa viedä
 Eikö rakkaus korjaakaan
 Kun kynnet tarttuu kauneimpaan
 Kauneimpaan
 Jos katsois särkymistäs kauempaa
 Se ehkä vähemmän sua satuttaa
 Mä teenkö oikein jos sun lähellä oon
 Tyhjästä annettavaa mitään ei oo
 Mä en voi pahan kättä pysäyttää
 Mä käskin lähteämään, mut silti se jää
 Ei tältä jyrkänteeltä hypätä saa
 Se kaiken katsomaan pakottaa
 Ei et vielä mennä saa
 On kesken liikaa
 Kaiken muun saa viedä
 Kaiken muun saa viedä
 Eikö rakkaus korjaakaan
 Kun kynnet tarttuu kauneimpaan
 Kauneimpaan
 Ei et vielä mennä saa
 On kesken liikaa
 Kaiken muun saa viedä
 Kaiken muun saa viedä
 Eikö rakkaus korjaakaan
 Kun kynnet tarttuu kauneimpaan
 Kauneimpaan
 Kaiken muun saa viedä


Meillä on suuri suku, joten sinne on vuosien varrella mahtunut kaikenlaista surua ja sairautta. Isopappa taistelee keuhkosyövän kanssa, joka on levinnyt päähän. Isomummo on selvinnyt aivohalvauksesta joka vei toisen puolen ja puhekyvyn, nyt uutena tuttavuutena on sitten muistisairaus. Toinen isomummo sairastaa alzheimeria joka on siinä vaiheessa että ei tunne minua enää. Puoltoista vuotta sitten sain kuulla että papalla on syöpä, josta hän sai terveet paperit äskettäin. Siinä samassa mummo joutui sairaalaan ja ne löyti siltä siellä sitten syövän.. 

En voi väittää ettenkö pelkäisi miten tässä käy. Joka kerta kun äitee soittaa kesken työpäivän mietin uskallanko vastata. Olen pienestä asti ollu mummon kanssa hyvää pataa. Kuka ei ois mummonsa kanssa? Pääsin sinne perhepäivähoitoon joten tosiaan oon lymynny pienen ikäni mummolassa. Tää tuli järkytyksenä kaikille. Mutta jos kaikki vaan itkee mitä se auttaa? Joten jälleen kerran koitan olla se "vahvin" ja luoda sitä positiivisuutta. 

Käytiin kattomassa mummoa kun se pääs kotiin. En osannu sanoa mitään, enkä halunnu muistuttaa koko asiasta. Puhuin vaan silloin siitä jos mummo alotti. Koitin olla itkemättä, mutta onhan se surullista nähdä oma mummo sellasessa kunnossa ja kun tiedän että se on ihan surun murtama. Niikun tuossa Antin kappaleessakin on teenkö oikein jos käyn kattomassa vai en käy? Voisin kuvitella että ite miettisin siinä kohalla varmaan sitä että en näkisi enää läheisiä, että onko tää viimenen kerta? Mutta toisaalta se ikäväkin hajottas. Ja kun oon hirveen huono lohduttamaan tai surkuttelmaan asioita. Ehkä tuo työkin ja ammatti on tehnyt sellassen "kuoren" tälläsiin asioihin, että en vaan itke ja surkuttele vaan odotan mitä leikkaus tuo ja mitä jatko tuo tullessaan sittenhän vasta on viisaampia.

Siitä oon varma että vielä en oo valmis heittämään hyvästejä kellekkään ja kyllä tästäkin selvitään! 

Ugh, olenpuhunut : (


.

Mä joka päivä töitä teeeeen!

Niinhän se aika koitti kun kello soi 5:55 töissä piti olla 6.30. Oikeestaa sillä kellolla ei ollu mitään väliä, koska Nelli se päätti alkaa jänskättämään päiväkotiin lähtöä kello VIISI! Ja muahan ei ois siis yhtään väsyttänyt...


Siitäkin on jo kaks viikkoa kun heräsin ensimmäiseen työvuoroon vuoden tauon jälkeen. Jännittikö? No vähän. Mutta eniten olin stressannut kaikkea sitä päiväkoti+työ+koti yhtälöä kuinka kaikki käy sitten rullaamaan ja miten jaksan. Pari päivää ennen töitten alkua musta tuntu että en oikee jaksanu keskittyä mihkään ja jos joku selitti jotain juttua niin en malttanut kuunnella tai töksäytin jotain lyhyttä ja annoin asian olla. Niin paljon mua stressas! 

Nyt se on onneks ohi. Ja Ekan viikon J vei Nellin hoitoonkin niin ei tarttennu kyynelehtiä pienen neitin pois vientiä tai murehtia koko päivää miten se pärjää. Mietin ennemmin miten ite pärjään! Mutta työt on menny oikein mukavasti(: Välillä on viikonloput vapaat ja välillä viikolla niinkon nyt tää maanantai ja tiistai. Vapaapäivistäkin osaa taas nauttia kunnolla kun käy töissä ahertamassa!



Ainut miinus mikä meiän rutiineihin on nyt pompahtanut on se että Nelli on kuin nakutettu viieltä ylhäällä oli se sitten arki tai pyhä! Se ei käy nukkumaan ennenkuin on saanut aamupalaa ja vähän leikkiny. Toisaalta asiaan voi vaikuttaa myös se että päiväkoti päivinä se myös simahtaa illasta viien aikaan yöunille, että eihän sitä kukaan jaksa kaiken päivää maata :D


Toisaalta on hyvä että Nelli herää niihin aikoihin, koska kerkee itekkin heräämään kunnolla ja mennään aina päiväkotiin rattailla niin tulee samalla aamu reippailtua. Matkaa meiltä sinne ei oo hirveesti varmaan 3 minuutissa ollaan perillä, jos oikein vauhilla kävelee (: Me aina aamusin höpistää ja kävellään rauhakseltaan kun ei oo kiire. Ite aina sen jälkeen pakkaan omat kamat ja oon töissä jo ennen seittemää hyvin.


Työ vaatii auton. Näin mulle on aina sanottu. Niimpä pistän aina viikolla oman isin pyöräily hommiin ja lainaan siltä autoa. Nyt kuiteskin viikonloppuna autoa ei ollu mahollisuutta saaha, joten pääsin viikonlopun viettoon meiän oman bemmaarion kanssa kun mihin J ja Nelli kotona ois autoa tarttennu (; Voin sanoa että aika herkkua ajaa kuumilla keleillä ilmastoidulla autolla, kun on tottunu että ei autossa oo kompuraa ja hiissaa aina ikkunat kii ja auki kun ajaa paikasta toiseen !:D Elämän pienet ilot.. auto !




Tämä vapaa on koostunut tyttöjen jutuista ja herkuista, koska sade pilas meiän ulos meno suunnitelmat : / Nyt kuiteskin Nelli nukkuu jo ja minä lähen väsäämään terveelliseks iltapalaks lettuja! :D

Kuulumisiin!


torstai 5. kesäkuuta 2014

Hiljastako?

Tunnit kuluu, päivät vierii eteenpäin ja viikot kiirii! Niin se on menny meillä ainaskin! (:

Hiljaiseloa on ollu täällä puolen aikaslailla montakin viikkoa, johtuen siitä että oon halunnu panostaa täysillä perheeseen ja arkeen kotona. Etten roiku koneella ja jumaha tänne (; Nyt kuiteskin koin oivalliseks hetkeks tulla kertomaan vähän kuulumisia ja kun tästä tää arki tasottuu niin alan taas kirjottelemaan enemmän ja enemmän kaikista jutuista.

Nyt kuiteskin meiän aika on mennyt juhlien ja uuteen arkeen tutustuessa.


Ensiksi juhlittiin minun isomummoa ja Nellin isoisomummoa hänen 90-vuotisjuhlissa, jotka järjestettiin erään vanhustenasumisyksikön kerhotiloissa. Sukua oli enemmän ja vähemmän paikalla ja kun käytiin jälkeen päin mummolla kahvilla (rääppiäisillä) niin hää sanoi että likemmin 90 henkeä. Että pienen pienet juhlat (:


Siitä juhlahumusta kun selvittiin niin oli sitten seuraavassa viikonlopussa Nellin kummitätösen valmistujaiset. Ja se lauantai menikin suunnilleen siellä, lukuun ottamatta sitä, että Nelli jäi sinne mummon kanssa juhlimaan, J lähti laivalle  ja tää äippä suuntas pikkuserkun synttäreille ja sen äipän valmistujaisiin josta sitten jostain kumman syystä ajauduttiin vielä paikalliseenkin! Menoa riitti ja paljon lakkipäitä. Tuli ihan omat valmistujais ajat mieleen kun itelläkin vähän erilainen tupsulakki majailee jossain päin porukoilla (:


Väliin on mahtunu ihania päiviä perheen kesken ja Nelli on oppinu tukia vasten kävelemään ja siitä on tullu hirvee höpöttäjä! (:


Koska Nelli on jo iso tyttö, kun meni jo päiväkotiinkin niin olihan se hommattava ensimmäinen isojen tyttöjen istuin. Siinä se tönöttäis vaikka päivät pitkät. Pappaki sano että siitä taitaakin tulla Nellin lepolasse ja telkan kattomistuoli :D On ainakin vyöt ettei tipu jos jotain liian jännää kattoopi .



Myös sormiruokailua ollaan koitettu nyt harjoitella. En tiedä tekeekö ne päiväkodissa mitään asian eteen, mutta kotona kuiteskin yritetään. Ja huomaa hei sotku ! 


Loman lopettajaiset oli ihanat! 


J: ehotti että lähettäis tän kylän sellaselle yhelle laavulle paistaa makkaraa ja kohan hengailemaan.


Tehtii tulet ja ooteltiin makkara hiillosta


Meillä oli myös mukana kunnon kassireippailija


Ja eväät tietty Nellilläki


Maisemat oli ihanat, linnut laulo ja nuotio rätis (:


Tutustuttiin niin luonnon ääniin ku materiaaleihinki..ja ehkä ihan vähän maistettiinki niitä!


Ja koko reissu oli ihan huippu ! Oon vieläki niin ilonen, oma perhe, rauha ja onnellisuus. Oon niin ilonen! (: Noita reissuja pitää tehhä vaan paaaljon lisää kesän aikana(; Piristi niiin (:

Muuten meiän arki rullaa nyt työn ja päiväkodin ja kodin väliä. Onneks tällä viikolla J on vieny Nellin hoitoon ja mä oon saanu keskittyä itteni hilaamiseen työmaalle. Työn teko alkaa pikkuhiljaa taas sujumaan ja onneks Nellikin viihtyy uuessa paikassa. Tekee sillekkin hyvää saaha ikäistään seuraa ja viisaampia juttuja kuin mökkihöperöityneen äitisä (; No eivaa. Sille päivät on vaan vähän rankkoja kun on paljon uutta. Se on nyt aina käynyt viiden aikaan illalla nukkumaan ja herännyt aamulla. HAen sen hoidosta puol neljän aikaan, joten ei mekään nyt ppaljoa päivässä nähdä :/ mutta ehkä se siitä ajan kanssa !(:

Nyt meitä vaivaa ihmispaljouden tuomat hankaluudet eli nuha ja mahatauti. Huomenna olen sairaslomalla ja näkymin myös Nelli jää kotiin jos kykenen vaan yhtään seuraks olemaan ettei tauti vie vvoiton. Sen näkee aamulla (: Nyt kuiteskin on syytä painaa pää tyynyyn ja parannella huolella ! (:


perjantai 23. toukokuuta 2014

Say hippoo!

Hippokisat tulee! Nellihän menee sinne tottakai osallistumaa! Juoksemaa? 

Noista sanoista läksi se keskustelu, vitsailu että meiän neiti vajaa 9 kk lähtee jo hippokisoihin.
Ei siinä kyllähän Nelli palloa heittää kun sille päälle sattuu mutta että ihmispaljoudessa, jossa pitäis toimia aikas ripeään tahtiin ?

Noniin me kuiteskin pakattiin kimpsut ja kampsut lämpimänä torstai iltana kasaan ja lähettiin kuin lähettiinki kohti urheilukenttää numero lapun "101" kanssa.


Puhuttiin mennessä että kaikkinee kilpailijoineen ja kun oli juoksut ja pallonheitot, tottakai tuloslaskennat ja palkintojen jaot että kisoissa menisi vähintään kaksi tuntia ja oltiin tosiaakin varustauduttu niin!  Oli eväät ja paksumpaa vaatetta, lelua ja juomista.


Kuitenkin kun pallonheitto alkoi oli melkeen heti Nellin vuoro! Hyvä etten myöhästynyt siitä kun jäin suustani kiinni ja olin vähän matkan päässä puhumasssa kun pappa ja mummo piti seuraa neitille. Kerkesin kuitenkin kuvaamaan ja kattomaan hienot heitot! Meiän pikku Nelli <3




Heiton jälkeen nautittiin vaan lämmöstä ja siitä että vietettiin aikaa yhdessä. Nelliä kiinnosti muut pienet lapset ja nauroi kaikille jutuille.


Kuunneltiin myös palkintojen jako ja Nelli sai hienon hipon palkinnoksi mikä oli tosi mieleinen. 


Kaiken kaikkiaan kisat oli ohi tunnissa ja sitten pakattiinkin yhtä kokemusta rikkaampana kamat autoon ja lähettiin iltapalalle ja nukkumaan. ja kyllä uni maittoikin! (:

tiistai 20. toukokuuta 2014

Ajatusten vanki

Onko sulla ollut koskaan hetkiä, kun tiedät mokanneesi? 
Hetkiä jolloin sua on sattunut? Tai hetkiä jotka vaan haluisit pyyhkiä pois? 

Mulla niitä on. Ne on pieniä, pieniä muistoja mitkä kalvaa mieltä. Mitä ei ois pitäny sanoa, mitä ois pitäny tehä toisin tai mitä jätti tekemättä. 

Niihin ei voi enää palata, niitä ei voi enää korjata, niitten kaa on vaa opittava elämään. Mut miten? 
Se kalvaa mun mieltä. Oonko mä ajatusteni vanki? Annanko mä vanhojen asioiden pilata nykyisen ajan. Tulevaisuuden? 

Ei en oo masentunut, oon vaan jonkun sortin takertuja. Sinisilmänen hölmö. 
Aina kun harmittaa, meen asioissa tosi pitkälle takaste menneisyytee. Alan miettimään kaikkea mennyttä ja menetettyä. Tulevaa ja tulevaisuutta. Tietty niitä hyviä asioita, mutta on siellä paljon surkeetaki. 

Tuntuu vaan tällä hetkelle että kaikki alkaa vaan kasaantua niskaan. Nellillä ei oo hoitopaikkaa, mun pitäs lähtä töihin..ahistaa. Kaikki stressi alkaa aina keväällä. Syksyn pimeet on jees villasukkinee. Mut kevät.. sillon on ollu tapana sattua kaikenlaista.
Katotaa mitä tää tuo nyt sit tullessaa js miten tästä selvitään (: 

" Elämä on varjoa ja valoa
Joskus se kyyneliin tiristää
Silloin kun itkun kaulukset
kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä"

Näihin sanoihin ja synkistelyihin! PISTE. (:

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Äiteenpäivä

Viime äitienpäivä meni kirjaimellisesti "kaikki yhdes koos"-meiningillä, mutta nyt kun oikeesti on aihetta juhlaan täytyy tottakai olla aina joku pielessä! 

Ajattelin ekaa äitienpäivää ihan toisenlaiseks. Hyvää ruokaa, seuraa ja herkkuja. Ehkä joku pien lahja? (; Piti lähtä syömäänkin, kun oli varattuna pöytä.. mutta sitten edellisiltana alkoi mahaa koskemaan ja äitienpäivä aamuna oksetti ja oli huono olo! Niin mun tuuria.



No eihän siinä muu auttanut kun pukea neiti isin mukaan nätiksi ja ne sitten lähti syömään. Ite kipristelin sohvalla kattoen vampyyrien päiväkirjaa, mitkä tilasin tossa taannoin. Tulipahan niillekkin käyttöä!

En kuiteskaan J:n mielestä menettänyt mitään kun ruoka ei ollu kovin hyvää eikä sitä ollu ollu riittävästi, nii se ehkä vähän piristi mieltä. Illasta vielä ajattelin koittaa onneani ja käytiin nopsaa viemässä mummolle kortti ja lahja, ettei se ihmetellyt että miks ei me nyt taas tultu ja liipalaapa. 

Maanantai illasta herkuteltiin letuilla, kun sunnuntaina ei oikein maistunut ja kyllä ne vaan oli hyviä pitkästä aikaa! (: 

Että semmonen äitienpäivä. Mites muitten? (:

Vauvasta hauvaan

Kevättä rinnassa pampam!

 Joko kaikilla on vauva tai hauva kuume (: Onneks ite olen säästynyt aika hyvin näiltä kuumeilta vaikka kyllä aikaslailla mua koetellaan! Sukuun on tullu nyt hauvavauvaa enemmän kuin laki sallii ja niitähän on tottakai pitäny käyä söpistelemässä jo useaankin otteeeseen. Mummolaan syntyi kolme ajokoiranpentua ja nehän ne vasta höpsöjä tapauksia onkin kun käytiin taas yks päivä niitä Nellin kanssa kattomassa iltalenkillä ollessa.


Nelliki sai oikee silitellä ja vähän korvasta nykästä Tiltua, mutta sepäs se osaskin antaa samalla mitalla takasin ja leikkisästi näykkäs. Voi se ilme kun Nelli tuijotti mua kysyvästi että mitä just tapahtu. Myös villasukat ja sormet ois kelvannut vallan mainiosti.


Kun me oltiin näitä söpöläisiä kattomassa niin ne pisti oikein painiks ja muris keskenään, ihan kun pikkulapsi ois alkanu oikeen esittää kun on yleisöä. On ne niin hupsuja että kyllä niitä seurais vaikka pitkin päivää (:


Ollaan käyty myös kattomassa vähän karvasempaa ja ujompaa kaveria J:n enolla. Se on saksanpystykorva ja hulvaton tapaus kanssa. 

Ehkä vielä joskus kun on se punanen tupa ja perunamaa niin
 siellä mahtuu yks karvakorvakin juoksemaan, ken tietää (;

Herää pahvi viimestä viedään!

"Huippua kohta pääsen äippälomalle ja sit mulla on vaan aikaa! Saan nukkua pitkään, nauttia elämästä, ei oo kiire mihinkään. Kerrankin saan kunnon loman, ei töitä, ei huolia. Ja sitä on melkeen vuos! "


Näitä ajatuksiahan se pyöri päässä viimesinä kuukausina töissä. Ei ollu enää kauaa kun pomppaisin virallisesti niin lomalle, kuin vaan osaisin ja loppujen lopukshan työt loppukin aikasemmin kiitos sairasloman, joka johtu murtuneesta kylkiluusta ja raskausdiabeeteksesta. Niin se vaan oli, aurinko paisto ja kaikki töihin paluu asiat tuntu niin kaukasilta, että ei ois tullu mieleenkään murehtia mitään sellassia. Nyt kuitenkin loma lähenee loppuaan.. tarkalleen ottaen jälellä on enään KAKS JA PUOL viikkoa! A.P.U.A! Mun pieni vauva menee hoitoon ja mun pitäs mennä takasin työmaalle :/  Kävin viime perjantaina kirjottamassa työsopimuksen nyt elokuun loppuun asti, mutta uskon ja ennenkaikkeaan toivon että töitä ois pidemmällekkin sitten kun taas on päässyt siihen työn touhuun ja oppinu kaikki muuttuneet asiat. Soitin myös Nellin hoitopaikasta, oisko siitä mitään tietoa niin vastaus oli vaan että tiedot tulee kesäkuun alussa postilootaan. Hieno homma silloin kun pitäs olla vaan jo töissä, mutta ei se mun asiaani kuunnellut, joten nyt jännitetään mitä tässä vielä käy. 

Ajattelin kuitenkin jättää asioiden stressaamisen vasta sinne vikalle loma viikolle. Mitä turhaan pilaamaan kaikkea jäljellä olevaa aikaa murehtimiseen siispä ollaan Nellin kanssa nyt otettu ilo irti ja kokeiltu vähän uusia ja vanhoja juttuja!


Alettiin nimittäin sormiruokailemaan.. kyllä sotkemaan oikein urakalla. Oikeestaa Nelli oli jo 4 kk iästä lähtien innokas syömään ite lusikalla ja sillonhan me syötiinkin. Nyt kuiteskin ehkä se sotkeminen ja mielenkiinto sitä ruokaa kohtaan on enemmän se juttu kuin se että sitä vaan mätettäisiin suuhun. Pinsetti ote kyllä on jo hoksattu ja lusikkaa pidetään kädessä. Ainut ongelma on ehkä se että lusikka kääntyy just ennen suuta nurinkurin ja että litsläts leikki on tosi mukavaa oli se sitten suihkussa tai ruokaillessa. Kaikkien näitten ruokailukertojen jälkeen oon viisastunu ja tilasin sellasia kokovartalo essuja, mikskä niitä ikinä kutsutaakaan. Toinen vaihtoehto on tietty olla vaippasilteen, mutta niiden reissujen jälkeen lähdetään aina suihkuun, joten ajattelin esuun helpottavan elämää jos vaikka täytyy sitten lähteä ruokailun jälkeen jonnekkin niin helpompi pestä essu kun koko akka (:


Ollaan myös pyritty taas käymään pihalla jookaapäivä koska yhdessä vaiheessa laiskuus ja säät oli todellaki meitä vastaan, niin kuin myös tänään koska sataa joko vettä tai räntää tai jotain mummoja aina taivaalta niin ollaan päätetty että ne ei meitä haittaa! Sade kuteet niskaan ja matkaan vaan (:




Kerettiin myös lauantaina avaamaan meiän torikahvilakaus! Ja kyllä se vaa maistuu aina yhtä hyvälle, oikein tehty munkki ja trippi, nams!


 Sisätiloissa meillä on menossa operaatio kevätsiivous. Ja ehkä se kaaos pikkuhiljaa alkaa liputtamaan sitä valkoista lippua ja luovuttaa (:  Nellillä on nyt hyvä kun löysin sille tuollasen oman härvellin millä se pääsee kulkemaan niin eilenkin siivottiin moonta tuntia ja Nelli se vaan seuras ja katteli mun perässä (: Tää härveli lähtee yleensä myös mukaan mummolaan ja muihin kyläily paikkoihin, niin pääsee Nellikin kunnolla kattelee missäs sitä ollaan eikä tule hetkessä tylsää (;